Miksi lankesin valkoiseen?

Mieheni osti seurusteluaikoina itselleen arkkupöydän,  joka naimisiin mennessämme kulkeutui yhteiseen kotiimme. Arkkupöydän ominaisuudessaan sen paikka on keskellä olohuonetta. Ei kovin tilaa säästävä ratkaisu, mutta miheni pitää tästä pöydästä. Kaiken lisäksi se oli väriltään puuta, mikä ei minun silmään sopinut. Siispä päätin maalata sen! Hain kaupasta valkoisen värin, ja luotin vaistooni. Hieman kermaan taittava valkoinen ja se on siinä!

Ensin hioin hieman pintaa hiomasienellä (kätevä, ennen olen tapellut hiomapaperin kanssa, jota vihaan!) ja täräytin maalin pintaan. Metalliosat ottivat sutiessa hieman osumaa, joita raaputtelin jälkeen päin puhtaaksi. Kaikki ei irronnut, joten niiltä osin arkkupöytä sai rustiikkista habitusta! :)

Maalauksen ollessa valmis, ihastelin kätteni jälkeä sohvalta. Pöytä näytti suuremmalta kuin puun värisenä. Silloin muistin vaalen värin lihottavan ja tumman värin hoikentavan. Voi hitsi!

Tajusin, että olisin voinut maalata kannen eri väriseksi kuin muun pöydän. Tämmöistä luovaa ajattelua en kyennyt käymään pöydän ollessa puunvärinen. Mieleeni hiipi väistämättä: "Maalasinko sen valkoiseksi vain, koska valkoinen on tämän päivän juttu?". Tätä mietin tarkemmin seuraavassa projektissa. Nyt meidän olohuonetta koristaa lihava valkoinen arkkupöytä. Mutta hieno sellainen!!!